Pitkästä aikaa kirjoitellaan..
Viime aikaisia kuulumisia täältä suunnasta, juhannuksen vietin kahden villikon kanssa. Ikää melkein 2 ja toinen 7, luulin olevani helisemässä 2 vuotiaan kanssa, mutta 7 vuotias se enemmän hiuksia nostatti kiukuttelullaan. Jahka sain sunnuntaina vietyä muksut kotiin takasin, kroppa oli kyllä 2 päivää niin puhki että ei hetkeen.. henkisestä väsymyksestä puhumattakaan. Ei sillä kivoja nuo lainalapset, mutta vielä kivempi ne on viedä takaisin =)
Mitään ei oo valmistunu puikoilta, ei oo nyt oikein ollu fiilistä tehä mitään.. mutta kyllä se tästä taas lähtee..
Vanha ystävä otti muhun yhteyttä tuossa joku aika sitten, hänen kanssaan onkin tullu viestiteltyä posket punasina useesti..
Tallilla tapahtuu, oon tässä treenannut hoidokkiani Pauliinaa nyt muutaman viikon melko aktiivisesti ja tuloksiakin tulee, menee kauniissa muodossa ja askellajit menee paremmin. Oon tosi tyytyväinen neitiin kyllä.
Viikonloppuna lauantaina 30.6 olin Porissa kisahoitajana, oli kyllä kiva reissu. Paljn tuli nähtyä hienoja kouluhevosia, olis siellä yks mun unelmahevonenkin, friisiläinen, ne on kyllä niin upeita eläimiä jalkatupsuineen ja mustan värinsä kanssa. Sää oli vilponen, mutta tarkeni kyllä kun oli tarpeeksi vaatetta mukana. Sadekin alkoi vasta ku lähettiin. Porin ja Rauman väliin jää semmonen piskuinen kylä, olisko ollu Luvia missä pysähyttiin syömään, en sitten ihan hetkeen ole syöny mitään niin kamalaa ateriaa, mitä paikallinen pieni ruokapaikka tarjosi. Hampurilaisateria suoraan jostain kauhulasta. Ranskalaiset oli uitettu suolassa, niin että vahvempaakin heikotti. Hampurilaispihvi puoliksi raakaa, inhoon yli kaiken punertavaa jauhelihapihviä, ja koko komeuden kruunasi etikkasipulein kyllästetty hampurilainen, kastike oikein valui lautaselle, yök. Hetken matkaa ajettuamme bongattiin tuttu paikka Rauman kohdalta, kyllä otti päähän kun olisi saanut rahoilleen parempaakin vastinetta.
Töihin on palattu pitkän sairasloman jälkeen, nestettä kerääntyy tuohon toipumisvaiheessa olevaan jalkaan vielä reilusti, mutta ei kipuile pahemmin vielä.Oonkin nyt 6 viikkoo varahenkilö usealla eri osastolla. Elokuussa palailen sitten Mäntykotiin takaisin ja Hh- yksikköön. vaihtelu virkistää kyllä kummasti. On löytyny itestä taas se alkuaikojen hoitaja joka nukkunu unia.Jotenki päässy laitostumaan tässä viime vuosina. Työt tehdään samalla kaavalla vuodesta toiseen.
Opiskelujen jatkamistakin sitä on tässä tullu pohdittua. Veri vetää eläinten pariin, erityisesti nuihin sieluni eläimiin hevosiin.
Sydämmellä Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti