Aikaa on näemmä taas vierähtänyt edellisestä kerrasta..
No näin syksyn kopistellessa ovella, mun neulomisintoni herää taas horroksestaan.. Siitä suuri kiitos helille, joka herätteli mut pois luutujen kimpusta, niitäkin taas välipalaksi jossain välissä pitänee tehä.
Puikoilla on tällä hetkellä kummitytölleni mekko, yläosa puuttuu, pingotus ja nappien ompelu.. ei siis paljon enää.. kuvaa tulee jahka ihanuus on saatu puikoilta..
Tilausvihkossa olis muutamat työt odottamassa, enempää en taida kauheesti ottaakaan. Olis niin kiva tehä välillä kaikkea kivaa myös itselleen. Sukat alkaa olla iteltä kulutettu puhki, tuubikauluri olis kiva.. onko ne edes enää in, no mä oon muutenkin niin menneessä kiinni tällä hetkellä.
Jossain vaiheessa tuntui kesällä että alkaa omat voimavarat loppua ja arki tuntuu niin samalta. Ehkä osittain siksikin blogihiljaisuus. Nyt menee paremmin, elämään on tullu valopilkku, jonka joku mulle hyväksyy ja toiset taas ei. No mun elämä, mun päätökset. Jotka mun elämää on vierestä seurannu viimesinä vuosina ymmärtää mua, kiitos siitä.
Kellon käydessä aamuyön tunteja, minä hiippailen nukkumaan ja jatkan tätä blogin kirjoittelua taas myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti